- Tietoja
Meillä täällä Pohjolassa on, ainakin vielä, selkeästi neljä eri vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi. Valitettavasti emme tiedä kuinka paljon ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan säähän: lyheneekö talvi, katoaako kenties kokonaan kunnon pakkasjaksot lumihankineen ja vastaavasti läkähdymmekö kesäisin ennätyshelteisiin..
Jokaisella meistä on varmasti jonkinlainen mielipide siitä, mikä vuodenaika on se kaikkein paras. Kysyin asiasta 20-vuotiailta kaksospojiltani ja vastaus oli molemmilla: ”tietenkin talvi!” Molemmat rakastavat hiihtämistä ja talvella on joulu ja uusi vuosi, siinä joitakin heidän perustelujaan.
Itse olen ”kesä-ihminen” henkeen ja vereen. Syksy ja talvi tuntuvat loputtoman pitkille, pimeys tuntuu ajoittain niin ahdistavalta, että tekisi mieli painua talviunille ja herätä vasta kevään korvalla. Kevät tuo valon ja etenkin alkukesä on luonnossa vihlaisevan kirkas ja kaunis. Suomalaisilla kasveilla ja puilla on kiire kukkia ja kasvaa - suven suloisuus, lämpö ja valo hiipuvat pohjoisessa nopeaan.
Toiset odottavat syksyä, sen pimeneviä iltoja ja tunnelmaa. Elämäntahti tuntuu hidastuvan ja rauhoittuvan kesän huumasta ja voi käpertyä sohvan nurkkaan sekä sytyttää kynttilän.
Oli lempivuodenaika mikä tahansa, saamme olla onnellisia, että meillä on vuodenajat. Uskon, että tämä itselle niin tärkeä kesä ei tuntuisi samalta, jos sitä jatkuisi vuoden ympäri. Tai mistäs sitä tietää…
- Tietoja
Jokainen meistä kokee yksinäisyyden tunteita joskus. Usein tunne ei ole miellyttävä, etenkään pitkään jatkuessaan. Ihminen on sosiaalinen olento ja suurin osa meistä haluaa olla kanssakäymisissä toisten kanssa. Läheiset ihmiset ovat meille tärkeitä, on tärkeää tulla kuulluksi ja kuunnella, tuntea olevansa merkityksellinen osa sosiaalista verkostoa. Elämä ei ole niin tasainen, kuin joskus harmaan arjen jatkumossa voisi erehtyä luulemaan. Ts. joskus on elämänvaihe, jolloin tuntuu, että huominen muistuttaa eilistä, päivät ja viikot soljuvat eteenpäin samankaltaisina ja muutokset ovat pieniä. Jos kyseessä on esimerkiksi ns. ruuhkavuosia elävä perheenäiti, voi tuntua luksukselta, jos joskus saisi itselleen pienen hiljaisen yksinolon hetken. Itse muistan haaveilleeni viikosta jossain korvessa metsämökissä ja vain itsekseni – tämä siis silloin kun lapset olivat pieniä ja vilkkaita, hoidin työt, kotityöt, koirat ja harrastukset. Tuolloin ei vielä osannut nähdä pidemmälle tulevaan, eikä ymmärtää kuinka äkkiä lapset kasvavat, koti hiljenee ja yllättää itsensä miettimästä ”ei ole mitään tekemistä, apua”
Eläkkeelle jääminen on usein iso muutos, monella meistä työ sisältää myös sosiaalista kanssakäymistä työkavereiden, asiakkaiden tms. kanssa. Työ tuo rytmiä ja sisältöä päiviin. Eläkkeellä aikaa voi olla joskus liikaakin. Ikääntyminen vie meistä jokaisen jälleen uudenlaiseen elämänvaiheeseen. Sairaudet, puolison kuolema, asuminen kaukana läheisistä – esimerkiksi tällaiset tilanteet saattavat aiheuttaa sen, että ihminen alkaa kokea yksinäisyyttä. Elinpiiri saattaa kaventua huomattavasti ja myös kynnys tavata muita ihmisiä saattaa kasvaa. Myös yhteiskunnan suhtautuminen ikäihmisiin on valitettavasti joskus sellaista, että se voi lisätä tunnetta yksin jäämisestä. Jokainen meistä voi omalla käytöksellään ja toiminnallaan osoittaa, että olipa elämäntilanne toisella millainen tahansa, meistä jokainen on arvokas ja ansaitsee tulla kohdelluksi ystävällisesti ja kunnioittavasti.
Hymyillään, kysellään kuulumisia ja autetaan toinen toistamme, pienillä teoilla saadaan usein paljon hyvää mieltä ja auringonsäteitä päiviin!
- Tietoja
Muisto vain
Meillä kaikilla on muistoja: rakkaita, tärkeitä, ihania, haikeita ja surullisiakin. Aivomme alkavat tallentamaan tapahtumia syntymän ensihetkestä alkaen ja elämämme varrella kokemuksemme jäävät muistoksi mieliimme. Ilman muistoja elämämme olisi toisenlaista – miten mukavaa onkaan vaipua välillä muistoihin tai vaikka muistella ystävän kanssa jotain yhdessä koettua ja saada tuntea jälleen ilon hetkiä. Juuri voimakkaita tunteita aiheuttaneet asiat jäävät muistiimme parhaiten. Muisto voi herätä henkiin paitsi ajattelemalla mennyttä, myös vaikkapa jonkun tuoksun, äänen tai kuvan vaikutuksesta. Itse en juuri muuta muista lapsuuden ajan kauppa-auto käynneistä mummin kanssa, paitsi tuoksun, joka kauppa-autossa oli. Se oli sekoitus tuoretta leipää, kahvia ja pesuaineita, kuorrutettuna kauppa-auton kuljettajan partavedellä.
Meillä kaikilla heikkenee lähimuisti viimeistään iän myötä, toki monet sairaudet saattavat vaikeuttaa muistamista jo ennen korkeaa ikääkin. On kuitenkin huomattu, että vaikeasti muistisairaatkin saattavat muistaa ja reagoida esimerkiksi juuri lapsuuden tapahtumiin ja asioihin edelleen hyvinkin tarkasti. Eli vaikka arkipäivän asiat saattavat unohtua, muistamme menneitä joskus ”valokuvan tarkasti”. Toisaalta muistot muuttuvat: ne haalistuvat, unohtuvat, eivät ehkä olekaan ihan todellisia. Joskus toinen saman kokenut muistaa tapahtuneen hieman eri tavalla.
Työssämme ikäihmisten parissa keskustelut ovat usein vanhojen muistelua ja se on todella mieleenpainuvaa ja myös mielenkiintoista. On aivan ihanaa saada kuulla entisaikojen elämästä ja huomata kuinka nopeasti maailma ympärillämme on muuttunut. Muistot kuitenkin pysyvät ja niitä kannattaa vaalia. Ehkäpä sanonta muisto ”vain” on hieman väärä, pitäisikö sanoa, että rakas, kallis muisto…